Teos on nimeltään Leipää ja Suolaa.
Alla oleva teksti liittyy ihmispelkoon ja on kirjoitettu jo 70-luvun alussa, mutta tuntui vieläkin niin kovin ajankohtaiselta.
Niputetut
Niputetut
Kristus, sinä näet, kuinka saatana on niputtanut,
köyttänyt meidät ihmiset ihmissanomisen köysillä.
Olemme kuin niputetut tillit tai persiljat toripöydällä
niin ettemme uskalla seurata sinua, Kristus.
Me emme uskalla jättäytyä sinulle, Jeesus,
me pelkäämme, mitä ihmiset sanovat.
Me pelkäämme heidän omaa pilkkaansa, pelkäämme
olla halveksittua omassa elämänkentässämme.
Kuritushuonevanki Kakolan keskusvankilan kirkossa
kuulee vankilalähetin hyvän sanoman sinusta Jeesus.
Mutta hän on niputettu toisiin konniin, kuten he
sanovat. Hän pelkää toverien sanomisia, hän ei uskalla
seurata sinua Jeesus.
Kauppaneuvos istuu Vanhassa kirkossa vuorineuvoksen
hautajaisissa. Pappi saarnaa elävästi ja vakavasti,
ja sanoo, että ainoa pelastus on Kristuksen
seuraamisessa.
Kauppaneuvoksen ihroittanut sydän värähtää, hän
janoaa hetkisen Kristus-elämää voimakkaasti, kiihkeästi.
Mutta hän ei uskalla seurata Jeesusta. Mitä pankin
johtokunnan jäsenet, liiketoverit pörssissä ja ystävät
Suomalaisella Klubilla sanoisivat, jos hän seuraisi
Jeesusta?
Seurapiirirouva istuu sunnuntaiaamuna huvilansa kuistilla.
Radiosta kuuluu lähetys suviseuroista. Saarnamies puhuu
synnin turmeluksesta ja Jeesuksen veren puhdistavasta
voimasta.
Kaunokaisen sydän värähtää kuulleessaan kansanmiehen
voimakkaita sanoja. Hän kaipaa hetkisen hillittömästi
puhtautta ja Kristus-elämää.
Mutta hän ei uskalla. Hänen silmänsä kääntyvät
muotilehtiin ja matkaselosteisiin. Hän on niputettu.
Mitä sanoisivat ystävät kerhoissa, Naisten klubissa,
Rouvasväen yhdistyksessä ja Mannerheimliiton nais-
toimikunnassa?
Hän ei uskalla seurata sinua Kristus.
köyttänyt meidät ihmiset ihmissanomisen köysillä.
Olemme kuin niputetut tillit tai persiljat toripöydällä
niin ettemme uskalla seurata sinua, Kristus.
Me emme uskalla jättäytyä sinulle, Jeesus,
me pelkäämme, mitä ihmiset sanovat.
Me pelkäämme heidän omaa pilkkaansa, pelkäämme
olla halveksittua omassa elämänkentässämme.
Kuritushuonevanki Kakolan keskusvankilan kirkossa
kuulee vankilalähetin hyvän sanoman sinusta Jeesus.
Mutta hän on niputettu toisiin konniin, kuten he
sanovat. Hän pelkää toverien sanomisia, hän ei uskalla
seurata sinua Jeesus.
Kauppaneuvos istuu Vanhassa kirkossa vuorineuvoksen
hautajaisissa. Pappi saarnaa elävästi ja vakavasti,
ja sanoo, että ainoa pelastus on Kristuksen
seuraamisessa.
Kauppaneuvoksen ihroittanut sydän värähtää, hän
janoaa hetkisen Kristus-elämää voimakkaasti, kiihkeästi.
Mutta hän ei uskalla seurata Jeesusta. Mitä pankin
johtokunnan jäsenet, liiketoverit pörssissä ja ystävät
Suomalaisella Klubilla sanoisivat, jos hän seuraisi
Jeesusta?
Seurapiirirouva istuu sunnuntaiaamuna huvilansa kuistilla.
Radiosta kuuluu lähetys suviseuroista. Saarnamies puhuu
synnin turmeluksesta ja Jeesuksen veren puhdistavasta
voimasta.
Kaunokaisen sydän värähtää kuulleessaan kansanmiehen
voimakkaita sanoja. Hän kaipaa hetkisen hillittömästi
puhtautta ja Kristus-elämää.
Mutta hän ei uskalla. Hänen silmänsä kääntyvät
muotilehtiin ja matkaselosteisiin. Hän on niputettu.
Mitä sanoisivat ystävät kerhoissa, Naisten klubissa,
Rouvasväen yhdistyksessä ja Mannerheimliiton nais-
toimikunnassa?
Hän ei uskalla seurata sinua Kristus.
Pienvieljelijä istuu telttakokouksessa.
Sana sattuu ja saarnaaja tekee elämän tien
kaidaksi. Mies pyörittelee tupakkaholkkia ahavoitu-
neessa kourassaan, hän käsittää elämän tien ja mitä
olisi tehtävä.
Mutta hän ei uskalla seurata sinua Kristus. Mitä
sanoisivatkaan kaverit hirviporukassa tai kaljoilla
Osulan baarissa ja myllyllä tai meijerillä?
Ei, hän ei uskalla seuraasi Jeesus.
Nuori poika ja tyttö rippikoululeirillä kuulevat
uskovaisen nuorisopastorin sanat elämästä Kristuksessa.
Nuori sydän vavahtaa ja janoaa kiihkeästi Kristusta.
Mutta mitä sanottaisiin meidän luokalla? Mitä sanottaisiin
meidän jengissä ja meidän jortsuissa? He eivät
uskalla seurata sinua Kristus.
He ovat kaikki nipussa – niputettu kuin kasvikset
torimyyjän pöydällä. Saatana on niputtanut heidät
ihmissanomien ja tiiviseen nippuun. He eivät
uskalla seurata sinua Kristus.
Kristus, armahda meitä ihmisistä. Katkaise köytemme
ja vapauta meidät seuraamaan sinua taivaan tiellä.
-Tapio Nousiaisen runo / Teos on nimeltään Leipää ja Suolaa-
Sana sattuu ja saarnaaja tekee elämän tien
kaidaksi. Mies pyörittelee tupakkaholkkia ahavoitu-
neessa kourassaan, hän käsittää elämän tien ja mitä
olisi tehtävä.
Mutta hän ei uskalla seurata sinua Kristus. Mitä
sanoisivatkaan kaverit hirviporukassa tai kaljoilla
Osulan baarissa ja myllyllä tai meijerillä?
Ei, hän ei uskalla seuraasi Jeesus.
Nuori poika ja tyttö rippikoululeirillä kuulevat
uskovaisen nuorisopastorin sanat elämästä Kristuksessa.
Nuori sydän vavahtaa ja janoaa kiihkeästi Kristusta.
Mutta mitä sanottaisiin meidän luokalla? Mitä sanottaisiin
meidän jengissä ja meidän jortsuissa? He eivät
uskalla seurata sinua Kristus.
He ovat kaikki nipussa – niputettu kuin kasvikset
torimyyjän pöydällä. Saatana on niputtanut heidät
ihmissanomien ja tiiviseen nippuun. He eivät
uskalla seurata sinua Kristus.
Kristus, armahda meitä ihmisistä. Katkaise köytemme
ja vapauta meidät seuraamaan sinua taivaan tiellä.
-Tapio Nousiaisen runo / Teos on nimeltään Leipää ja Suolaa-
