Yhdyn itse hänen kirjoitukseen ja sanon 'amen'!
Lainaan hänen tekstiään tänne teille luettavaksi. Yhdyn itse näihin teemoihin kanssa.
Olen pikkuhiljaa päättämässä AZUSA-KATU 312, FRANK BARTLEMAN, v.1906 kirjaa.
Kirja on ollut vaikuttava, ja murtava. Bartlemanin köyhyys, rukoustaistelut, vastustukset puhuvat niin toista, mitä nykykristillisyys edustaa.
Sydämeeni kerääntyi seuraavia teemoja:
(1) Jeesus on kaiken keskipiste, ei armolahjat, eikä edes Pyhä Henki. Henki toimii siellä vapaudessa, missä Jeesusta ylistetään ja julistetaan. Vapaus ei merkinnyt riehumista eikä villiintymistä, vaan yhden Kristus ruumiin kautta tapahtuvaa Hengen toimintaa.
(2) Kokoukset eivät olleet "liturgiaa" tai "kaavaa", vaan Hengen johdatuksessa olevia pyhien kokoontumisia, joissa toisin esiintyi vastustusta - jopa omahyväisten saarnaajien tai muiden kristittyjen kautta. Jumalan Henki mursi ylpeyttä, ja johti usein Herran antamaan nöyryyteen. Hengen voima myös sulki pilkkaavien ihmisten suut, tai ihmisiä lähti kokonaan pois kokouksista.
(3) Jumalan Henki oli voimallinen; uskovat lauloivat Hengessä, puhuivat kielillä, profetoivat; makasivat (toisinaan) maassa ylistäen ja rukoillen, ja kokouksissa veljiä/sisaria nousi esiin todistamaan, rukoilemaan, ylistämään, laulamaan - ilman "johtajan" käskemistä. Käskeminen ei kuulunut kokouksiin, vaan Hengen sytyttämä halu uskovan omassa sydämessä. Vapaus annettiin, niin että jokainen sai jakaa sen minkä Pyhä Henki antoi.
(4) Pyrittiin hylkäämään kaikki yhdyskuntamuodot, sekä nimelliset herätysliike traditiot. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että ei kunnioitettu Hengen toimintaa ja opetusta koko Jumalan seurakunnan historiassa. Etsittiin se, mikä oli hyvää ja se pidettiin. Lahkolaisuus kuitenkin nähtiin Hengen sammuttamisena, ja sitä vastustettiin. Kirkollisuus oli selvä Hengen toiminnan estäjä, sillä sen virkapappeus oli lihasta ja ihmisestä. Puhuttiin yhdestä Kristuksen ruumiista, jossa Hengestä syntyneet olivat.
P.K
